Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Maremmano-abruzzese (Maremma)

Historia

1950-luvulla kaksi italialaista laumanvartijarotua maremmano ja abruzzese olivat sukupuuton partailla. Kumpaakin rotua oli jäljellä enää muutamia yksilöitä, joten niiden pelastamiseksi ei ollut muuta tehtävissä kuin yhdistää ne yhdeksi roduksi, maremmano-abruzzeseksi.

Pastore Abruzzese  (abruzzienpaimenkoira) oli harvinaisempi. Vuonna 1949 niitä rekisteröitiin Italiassa 5 yksilöä ja vuonna 1950 enää 3 yksilöä.

Pastore maremmano- rotua rekisteröitiin vuonna 1950 Italiassa 49 yksilöä.

 

Maremman alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut karjan vartiointi. Paimenten mennessä illaksi kotiin, eivät maremmat seuranneet heidän mukanaan, vaan jäivät puolustamaan lampaita.

Kirjassa Maailman koira-atlas kerrotaan englantilaisista sotilaista jotka olivat vanginneet joitakin italialaisia ja heidän maremma-koiransa. "Koira sijoitettiin yöksi samaan aitaukseen kuuden koulutetun Royal Air Force saksanpaimenkoiran kanssa. Aamulla maremma makasi rauhallisena tarhassa kuuden kuolleen saksanpaimenkoiran vieressä".

Vanhoja kuvia: Pastore abruzzeset hyökkäävät suden kimppuun ranskalaisessa maalauksessa 1760-luvulta, 1897, 1915, ?

 

Luonne ja ominaisuudet

Mm. Italiassa maremmaa käytetään edelleen lammaslaumojen vartijana.

Epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Narttu on usein epäluuloisempi kuin uros, eikä välttämättä anna vieraan silittää itseään edes isännän läsnäollessa. Maremma on yleensä rauhallinen ja lepäilee paljon, mutta lauman ollessa uhattuna siinä herää voimakas puolustustahto ja se on hyökkäävä.  Jos vartioiva koira ei luota omistajan kykyyn huolehtia tilanteesta, se ottaa sen itse haltuunsa, jolloin ollaan ongelmissa. Maremman vartiointikäyttäytymiseen kuuluu haukkuminen, partiointi ja reviirin merkitseminen virtsalla. Haukkuminen voimistuu illalla/yöllä. Haukkumalla maremma pyrkii ensisijaisesti karkoittamaan tunkeilijan. Tunkeilijan lähestyessä maremma perääntyy vartioimaansa laumaa/kotitaloa tms. kohti. Se pysyttelee vartioitavan kohteen ja uhan välissä. Jos tunkeilija lähenee varoitushaukusta huolimatta maremman käyttäytyminen muuttuu uhkaavammaksi ja lopulta se hyökkää. Se pyrkii välttämään taistelua viimeiseen asti mutta tarvittaessa se puolustaa omiaan henkensä uhalla. Maremma on muita isoja valkoisia laumanvartijoita tiukempi vartija, mutta ei yhtä aggressiivinen kuin itäiset rodut esim. kaukasiankoira, keskiaasiankoira tai etelävenäjänkoira.

Maremma ei vaadi omistajaltaan aktiviteetteja, sille riittää että sillä on vartioitavaa (mahdollisesti eläinlauma) ja aidattu piha.

Oman perheen lapsia kohtaan maremma on kärsivällinen ja suojeleva. Lapsiperheissä ongelmia voi aiheuttaa se että maremma voi tulkita oman perheen lasten ja näiden kavereiden nujakoinnin väärin ja puolustaa oman perheen lapsia vakavin seurauksin. Tämän vuoksi maremma täytyy aina eristää eri tilaan kun lasten kavereita on tulossa kylään.

Maremma on itsenäisesti työskentelevä vartiokoira, eikä sillä ole ollenkaan miellyttämisenhalua tai palvelualttiutta. Se ei ole myöskään perso makupaloille. Välttämättä sillä ei ole oppimishaluakaan,ja sitä on vaikea motivoida toimimaan tarkassa ohjauksessa ja kontrollissa, joten sen kouluttaminen ei ole helppoa. Maremmaa täytyy kohdella oikeudenmukaisesti, päättäväisesti ja ystävällisesti, eikä se suostu alistumaan ihmiselle. Maremma ei siedä kovia otteita, eikä sen kanssa kannata leikkiä fyysisiä voimanmittelöitä. Epämiellyttävät kokemukset ihmisestä painuvat hyvin koiran mieleen ja siten esim. koiran selättäminen voi olla suuri riski. Huonosti kohdeltu maremma ei epäröi purra isäntäänsäkään. Maremmaa ei voi suositella ensimmäiseksi koiraksi rodun vaativan luonteen vuoksi. Maremma ei sovellu harrastuskoiraksi, koska sitä ei voi sen itsenäisen ja omapäisen luonteen vuoksi kouluttaa esim. tokoon tai palveluskoirakilpailijaksi.

Maremma ei sovellu kaupunkiin, eikä edes rivitaloon. Se stressaantuu helposti mikäli ympäristö on levotonta tai se joutuu olemaan paljon taluttimessa. Stressaantuneesta koirasta tulee helposti aggressiivinen.  Ainoa oikea paikka maremmalle on maaseudulla, jossa sille on oma tilava, aidattu reviiri, missä se voi kuljeskella vapaana perheensä parissa. Maremma elää ympäri vuoden ulkokoirana, myös pakkasella ja syyssateilla. Se myös nukkuu ulkona yönsä.

Maremma on luonteeltaan rohkea.

Koiranettiin on ilmoitettu vain 17 maremman elinikä ja tämän tilaston perusteella maremma elää keskimäärin 6 vuotta 10 kuukautta, suppean otannan vuoksi tilasto ei kuitenkaan ole luotettava.

Rotu on melko terve.

Maailman koira-atlas kirja mainitsee rodulla esiintyvän lisääntymisvaikeuksia (epäsäännöllistä kiimakiertoa, astumishaluttomuutta, jopa aggressiivisuutta vastakkaista sukupuolta kohtaan).

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 39 %:lla (122 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 17 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 4 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 13%:lla (107 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0 %:lla (1 tutkittua).

 

 

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 60-68 cm ja uroksen 65-73 cm. Rotumääritelmän mukaan narttu painaa 30-40 kg ja uros 35-45 kg.

Karvapeite on valkoinen, helppohoitoinen, paksu ja säänkestävä.

Pennun hinta on n. 1300 euroa.

Lisätietoa rodusta

Rotuyhdistys

 Rotumääritelmä

 

Muita tutustumisen arvoisia rotuja: Kuvasz, owczarek podhalanski, pyreneittenkoira.


©2017 Koirarodut - suntuubi.com