Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mudi

Historia

Rotu on kehittynyt luultavasti unkarilaisten paimenkoirien (pumi) ja saksalaisten pystykorvien risteytyksestä. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut maatilan yleiskoira (mm. paimensi karjaa, vahti omaisuutta ja tappoi rottia). Mudia käytettiin erityisesti isokokoisen ja hankalan karjan kuljettamiseen, mihin tarvittiin tiettyä kovuutta ja nopeaa reaktiokykyä. Vaaran uhatessa  mudi hälyytti kimeällä haukullaan laumanvartijakoirat apuun. Jotkut käyttivät mudia myös villisian metsästyksessä ajokoirana. Unkarissa koirien haluttiin olevan vihamielisiä vieraita kohtaan, mutta sittemmin jalostuksella on alettu suosia ystävällisempiä koiria. FCI hyväksyi rodun 1966.

Vanhoja kuvia: 1960-luku

 

Luonne ja ominaisuudet

Unkarissa edelleen paimenkoira: Kuva.

Voimakastahtoinen mudi on oikeanlaisessa ohjauksessa erittäin oppivainen ja palvelualtis monitoimikoira. Osaamattoman ja liian lempeän kouluttajan käsissä mudi voi sen sijaan olla itsepäinen ja ottaa henkisen yliotteen ihmisestä. Rotu on aktiivinen ja energinen, ja sopii hyvin harrastuskoiraksi mm. tokoon, agilityyn (rotu on ketterä ja nopealiikkeinen), palveluskoiralajeihin, koiratanssiin ja flyballiin. Mudi on erittäin työintoinen ja suhtautuu kaikkeen tekemiseen suurella innokkuudella. Mudi ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi, sillä se vaatii paljon aktiviteetteja, muuten siitä tulee helposti häiriökäyttäytyjä (esim. vartiointitaipumus voi saada ylivallan ja johtaa hampaiden käyttöön tai mudi voi alka paimentaa kaikkea liikkuvaa). Omistajalla täytyy olla kyky ohjata näin tarmokasta koiraa.

Mudilla on voimakas taipumus vahtimiseen ja puolustamiseen. Mudi on valpas ja pidättyväinen tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Mudi on hälyttävä vahti ja jatkuva haukkuminen saattaa tuottaa ongelmia naapuruston kanssa, ja siihen pitää puuttua pennusta pitäen. Jos omistaja on arka, mudista tulee herkästi räyhääjä joka epäröimättä käyttää hampaitaan puolustaessaan omistajaansa.

Itsetietoinen mudi saattaa alkaa rähinöimään muiden koirien kanssa.

Mudi on luonteeltaan vilkas, terävä (saattaa äkillisissä tilanteissa käyttää hampaitaan) ja rohkea.

Mudi on terve ja pitkäikäinen (noin 13-15 vuotta) rotu.

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 18 %:lla (174 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 3 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0%:lla.

Kyynärniveldysplasia: 3 %:lla (142 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 6 %:lla (176 tutkittua).

 

Mudin karvapeite on hieman kihara, noin 5 cm pitkä, helppohoitoinen ja säänkestävä. Turkki ei takkuunnu helposti. Värivaihtoehtoja on useita.  Noin 75 % mudeista on kuitenkin mustia. Käytännössä mudi ja kroatianpaimenkoira ovat samaa rotua, erona on vain se että kroatianpaimenkoiralla ainoa sallittu väri on musta.

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 38-44 cm (ihanne 40-42 cm) ja uroksen 41-47 cm (ihanne 43-45 cm). Suomen suurin mudi on ollut 55 cm korkea narttu ja Suomen pienin mudi on ollut 37 cm korkea narttu. Rotumääritelmän mukaan narttu painaa 8-11 kg ja uros 11-13 kg.

Pennun hinta: 1000 euroa.

 

Lisätietoa rodusta

Jalostuksen tavoiteohjelma

Rotuyhdistys

Rotumääritelmä


©2017 Koirarodut - suntuubi.com