Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Leonberginkoira (leonberger)

Historia

Leonbergin raatimies Essig kehitti rodun 1840-luvulla tavoitteena mahdollisimman leijonan näköinen koira (leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin).  Neljän ensimmäisen sukupolven ajan Essig risteytti bernhardinkoiraa ja mustavalkoista newfoundlandinkoiraa, loppusilauksen rodulle antoi Essigillä hoidossa ollut valkoinen pyreneittenkoira. Alunperin leonberginkoiria pidettiin maatiloilla vahti- ja vetokoirina, sekä aristokraattien seurakoirina.

Maailmansodat olivat tuhoisia isoille koirille, sillä niille e riittänyt ruokaa, kun ihmisilläkin oli vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jäljellä oli 5 leonberginkoiraa, joiden turvin rotu elvyytettiin ankaraa sukusiitosta käyttäen. Juuri kun rotu oli saatu elpymään syttyi toinen maailmansota, jonka loputtua elossa oli enää 8 leonberginkoiraa. Rotu pelastettiin uudelleen sukupuuton partaalta ankaralla sisäsiitoksella.

FCI hyväksyi rodun vuonna 1955.

Vanhoja kuvia: Essig 1860, piirros 1872, 18951895, 19031920-luku1923, 1930-luku1952

 

Luonne ja ominaisuudet

Leonberginkoira sopii seurakoiraksi. Leonberginkoira saattaa ilmoittaa vieraista haukkumalla, mutta ei ole aggressiivinen vieraita kohtaan, eikä rodun vartioimisvietti ole korostunut. Leonberginkoira on vieraita kohtaan tasapainoinen ja hyväntahtoinen.

Hyvähermoinen leonberginkoira sopii erinomaisesti lapsiperheeseen perhekoiraksi. Se kestää hyvin melua ja stressiä, ja suhtautuu lapsiin äärimmäisellä kärsivällisyydellä. Suuren kokonsa vuoksi leonberginkoira ei sovellu lasten talutettavaksi ja jos koira päättää lähteä, ei hentoinen naisihminenkään sitä paljoa pidättele. Lainaus Koiramme-lehden rotuesittelystä 7-8/2011: "Ollessani äitiyslomalla olin kerran kolmen koiran ja vaunujen kanssa lenkillä. Yllättäen lumipenkan takaa hyppäsi kissa tielle ja tietenkin Viivi perään. Vaunut kaatuivat, vauva putosi tielle, koppa irtosi vaunuista ja yksi koira pääsi käsistä".

 Leonberginkoira sopii erinomaisesti terapiakoiraksi:

 Leonberginkoira sopii myös perheeseen jossa on muitakin lemmikkieläimiä. Se tulee mainiosti toimeen esim. oman perheen kissojen kanssa.

 

Leonberginkoira on luonteeltaan rauhallinen, itsevarma ja peloton. Se on hiljainen ja haukkuu yleensä vain ilmoittaakseen vieraista. Leonberginkoiralla ei saisi olla metsästysviettiä, mutta jotkut yksilöt kyllä jahtaavat rusakoita, oravia yms. Monet leonberginkoirat uivat mielellään.

Leonberginkoiralla ei ole miellyttämisenhalua. Varsinkin urokset ovat omapäisiä, joten ne tarvitsevat taitavan kouluttajan.

Leonberginkoiran voi realistisesti odottaa elävän 7-8 vuotta. Agrian kattavien vakuutustilastojen perusteella leonberginkoiralla on koiraroduista 5. pienin (mukana tilastossa on 80 rotua) todennäköisyys saavuttaa vähintään 10 vuoden ikä. Vuosina 1995-1998 leonberginkoirista  26% saavutti 10 vuoden iän ja vuosina 1999-2002 10 vuoden iän saavutti 33% vakuutetuista leonberginkoirista. 15% vakuutetuista leonberginkoirista kuoli ennen 5 vuoden ikää, 28% ennen 7 vuoden ikää ja 40% ennen 8 vuoden ikää. Leonberginkoirien yleisimmät kuolinsyyt olivat kardiomyopatia ja muut sydänsairaudet, sekä luusyöpä. Muiden rotujen keskiarvoon verrattuna leonberginkoirilla on merkittävästi kohonnut riski kuolla myös kohtutulehdukseen ja nisäkasvaimiin. (Agrian rotuprofiili leonberginkoirasta)Koiranetistä löytyy tiedot 325 leonberginkoiran eliniästä. Tämän tilaston perusteella rodun keskimääräinen elinikä on 7 vuotta 1 kuukausi.

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-9/2013:

Lonkkavika: 28 %:lla (1384 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 11 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 1 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 10 %:lla (1261 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0%:lla (37 tutkittua).

 

 

Leonberginkoirista puhuttaessa mainitaan yleensä rodun oma sairaus leonberginkoiran polyneuropatia, mutta onneksi sairaus on erittäin harvinainen (Suomessa alle 10 tapausta). Oireena ovat pahenevat liikkumis- ja hengitysvaikeudet. Varmista että pennun vanhemmat on geenitestattu terveiksi polyneuropatian suhteen.

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 65-75 cm (ihanne 70 cm) ja uroksen  72-80 cm (ihanne 76 cm). Leonberginkoira narttu painaa noin 50 kg ja uros noin 65 kg. Suurimmat urokset voivat painaa yli 70 kiloa, kun taas pienimmät nartut painavat vain noin 45 kg. Suurikokoinen koira tarvitsee paljon tilaa, eikä sitä välttämättä kannata hankkia pieneen yksiöön.

Turkki on pitkäkarvainen, aina väriltään ruskea mustalla maskilla ja melko helppohoitoinen (ei vaadi trimmausta). Runsaan pohjavillan ansiosta leonberginkoira pärjää hyvin kylmässä, mutta kestää huonosti kuumuutta. Leonberginkoiraa ei kuitenkaan saa eristää yksinäiseksi tarhakoiraksi. Karvaa varisee erittäin runsaasti asuntoon ja kurakeleillä surissa tassuissa kantautuu kuraa myös sisälle.

Pennun hinta: 1300-1400 euroa.

 

 

Lisätietoa rodusta

Agrian rotuprofiili leonberginkoirien eliniästä ja kuolinsyistä

 Rotumääritelmä


©2017 Koirarodut - suntuubi.com