Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Saarloos wolfhond

Historia

Hollantilainen Leendert Saarloos harrasti saksanpaimenkoiria, mutta halusi kehittää terveemmän työkoirarodun, jossa ei näkyisi degeneroitumisen merkkejä. Niinpä hän 1930-luvulla risteytti saksanpaimenkoiran nimeltä Gerard van Fransenum ja Amsterdamin eläintarhasta saamansa kanadanharmaasusinaaraan nimeltä Fleur. Pentueeseen syntyi 2 narttua Pitt ja Fleurie ja uros Barre. Fleurie astutettiin puolestaan omalla isällään, tästä syntyneet pennut olivat siis 25% susia ja niistä tuli saarloos wolfhond-rodun kantakoiria... Rotu on siis kehitetty käyttämällä hyvin voimakasta sukusiitosta.

Saarloos wolfhound eroaa ceskoslovensky vlcak-rodusta siinä että saarloosin kehittämiseen on käytetty laumassa elävää kanadanharmaasutta kun taas vlcakin kehittämiseen on käytetty yksin metsästävää karpaattiensutta. Toinen merkittävä eroavaisuus on ettei saarloosin kehittämiseen ole käytetty sutta 1930-luvun jälkeen, kun taas vlcakin kehittämiseen on käytetty sutta vielä 1980-luvullakin. Nämä seikat tekevät saarloosista ehkä hieman helpomman vaihtoehdon näistä kahdesta susikoirasta.

Leendert Saarloos epäonnistui täydellisen työkoiran luomisessaan, sillä saarloosinsusikoira peri sudelta pelokkaan luonteen ja voimakkaan pakovaiston, eikä siitä siten ole työkoiraksi. 

Vanhoja kuvia: Susi Fleur pentuna ja Saarloos, Saksanpaimenkoira Gerald ja susi Fleur, Gerald ja Fleur, ensimmäisen sukupolven saarloos (joka oli siis 50% susi).

 

Luonne ja ominaisuudet

Saarloos wolfhondin tulee näyttää sudelta, liikkua ja käyttäytyä kuin susi. Rotu on erittäin energinen ja hyvin voimakas. Kun saksanpaimenkoiran puruvoima on noin 500 kiloa, saarloosilla se on noin 1500 kiloa.

Saarloos wolfhond on luonteeltaan varautunut, epäluuloinen ja arka uusia asioita ja ihmisiä kohtaan.  Saarloos wolfhond lienee ainoa rotu, jonka rotumääritelmässä arkuus (= voimakas susimainen halu paeta vieraan lähestyessä) on määritelty toivotuksi rotuominaisuudeksi, kun melkein kaikilla muilla roduilla arkuus on yleensä määritelty hylkääväksi virheeksi.

Saarloosista ei ole vahti- eikä suojelukoiraksi, se väistää vieraita, eikä yleensä tule edes tervehtimään. Uhkatilanteessa se pakenee, eikä jää puolustamaan omistajaansa. Saarloos ei  juuri koskaan hauku, vaan ennemmin ulvoo, kiljuu ja urahtelee.

Rodun koulutettavuus ja tottelevaisuus on huono. Rodulta puuttuu palveluhalu isäntää kohtaan.

Saarloos sopii vain maaseudulle, sillä kaupungissa tai taajama-alueella se stressaantuu herkästi. Saarlooseja olisi suositeltavaa hankkia useampi kuin yksi, koska se on laumaeläin.

Saarloos on terve ja pitkäikäinen rotu.

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 10%:lla (10 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 0%:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0%:lla.

Kyynärniveldysplasia: 22%:lla (9 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0%:lla (1 tutkittua).

 

 

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 60-70 cm ja uroksen 65-75 cm.  Narttu painaa noin 30-35 kg ja uros noin 40-45 kg. Saarloos on siis ilmeisesti huomattavasti vlcakia painavampi rotu. Rotumääritelmä ei määrittele saarloosille ihannepainoa.

Karvapeite on melko lyhyt, helppohoitoinen, säänkestävä  ja väriltään sudenharmaa.

 

Lisätietoa rodusta

Rotumääritelmä

 

Muita tutustumisen arvoisia rotuja: Ceskoslovensky vlcak on kehitetty käyttämällä 4 susiyksilöä ja useampaa saksanpaimenkoirayksilöä, joten sen geenipooli on hieman laajempi kuin saarloos wolfhondilla. Ceskoslovensky vlcakissa on enemmän sutta kuin saarloosissa ja viimeisin risteytys suden kanssa on tehty 1980-luvulla.


©2017 Koirarodut - suntuubi.com