Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ceskoslovensky vlcak (Tsekkoslovakian susikoira)

Historia

Rotu kehitettiin 1950-luvulla risteyttämällä saksanpaimenkoira Cezar z Brezoveho Haje ja karpaattiensusi Brita. Niiden jälkeläiset (Bessy z Pohraniční stráže ja Bety z Pohraniční stráže) risteytettiin saksanpaimenkoirien (Hasso zo Šamorína ja Orest ze Zimova ) kanssa. Näistä risteytyksistä syntyivät mm. Odin z Pohraniční stráže (syntynyt 1960), Old z Pohraniční stráže (s. 1960), Osa z Pohraniční stráže (s. 1960) ja Bělka z Pohraniční stráže (syntynyt 1961).

Kuva karpaattiensusi Britan ja saksanpaimenkoira Kurt z Vaclavky astutuksesta vuonna 1960.

Britan lisäksi vkcakin jalostukseen on käytetty 3 muuta sutta: karpaattiensusiuros Argo vuonna 1968, karpaattiensusiuros Sarik vuonna 1972 ja karpaattiensusinaaras Laydy vuonna 1983. Lisäksi rodun kehittämiseen on käytetty useita saksanpaimenkoiria. Tämän vuoksi vlcakin geenipooli on huomattavasti laajempi kuin saarloosin, jossa kaikki koirat polveutuvat 1 saksanpaimenkoirasta ja 1 sudesta.

FCI tunnusti rodun vuonna 1999.

Ceskoslovensky vlcak eroaa saarloos wolfhond  -rodusta siinä että saarloosin kehittämiseen on käytetty laumassa elävää kanadanharmaasutta kun taas vlcakin kehittämiseen on käytetty yksin metsästävää karpaattiensutta.

 

Luonne ja ominaisuudet

Ei sovellu suojelu- eikä vartiokoiraksi. Uhkatilanteessa se ennemmin pakenee, kuin jäisi puolustamaan omistajaansa. Kotiintulevia vieraita se väistää.

Vlcak on epäluuloinen (usein suorastaan arka mikä ei ole tietystikään toivottava ominaisuus) vieraita ihmisiä kohtaan. Vlcak ei juurikaan hauku, mutta sen ulvominen/kiljuminen voi häiritä naapureita. Rotu sopii vain maaseudulle. Missään nimessä se ei sovellu kerrostaloon, eikä yleensä edes taajamaan. Vlcak elää mieluiten laumassa ja se saattaa lähteä korkeankin aidan takaa etsimään omaa ihmistään. Aikuinen koira ei tule toimeen vieraiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Vlcak vaatii runsaasti liikuntaa. Vlcak kulkee vaivatta 100 km nopeudella 12km/h. Vlcakin leuoissa on valtava puruvoima ja se murskaa herkessä huonekalut palasiksi turhautuessaan. "Kertapuraisulla paksu nahkahihna katkeaa silmänräpäyksessä, jos hukka saa pakoreaktion" (Koiramme 1-2/2003). Vlcakilla ei ole palveluhalua isäntää kohtaan.

Rotu on suhteellisen terve ja pitkäikäinen.

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 34 %:lla (38 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 13 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 5 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 3 %:lla (31 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0 %:lla (3 tutkittua).

 

 

Saksanpaimenkoirilla erittäin yleinen degeneratiivinen myelopatia eli etenevä selkäydinrappeuma on yleinen myös ceskoslovensky vlcakilla. Sairauteen on olemassa geenitesti, joten ota pentu vain testatuista vanhemmista. 

 

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on vähintään 60 cm ja uroksen vähintään 65 cm. Vlcak on kevyempi kuin saarloos. Rotumääritelmän mukaan narttu painaa vähintään 20 kg ja uros vähintään 25 kg. 

Karvapeite on helppohoitoinen ja aina väriltään harmaa.

 Lisätietoa rodusta

Rotumääritelmä

 

Muita tutustumisen arvoisia rotuja: Saarloos wolfhond on kehitetty risteyttämällä laumana metsästävä kanadanharmaasusi ja saksanpaimenkoira ja se on ehkä aavistuksen verran vlcakia helpompi koulutettava. Saarloos wolfhondissa on myös vähemmän sutta kuin vlcakissa, eikä susiristeytyksiä ole tehty enää 1930-luvun jälkeen, joten se on senkin takia helpompi rotu.


©2017 Koirarodut - suntuubi.com