Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lancashirenkarjakoira (Lancashire heeler)

Historia

Lancashirenkarjakoira oli alunperin köyhien maalaisten monitoimikoira, karjakoiran ja terrierin välimuoto. Sitä käytettiin mm. nautakarjan ajamiseen teurastomoille, pihavahteina, kaniinin metsästykseen ja rottien tappamiseen. Tiukat karjakoirat pitivät lauman liikkeellä haukkumalla ja puremalla eläimiä kintereisiin (heel). Koirilta vaadittiin nopeaa reaktiokykyä väistää nautojen potkuja ja itsevarmuutta. Rotu kuoli sukupuuttoon 1900-luvun alussa, koska karjaa kuljettavat koirat olivat käyneet tarpeettomiksi.

1960-luvulla lancashirenkarjakoira päätettiin kuitenkin luoda uudelleen risteyttämällä welsh corgeja ja manchesterinterriereitä.

 

Luonne ja ominaisuudet

Lancashirenkarjakoira on nykyisin harrastuskoira (mm. tokoon ja pelastuskoiratoimintaan). Rotu sopii vain aktiiviseen kotiin, jossa sille tarjotaan mielekästä tekemistä.  Karjaa paimentava rotu saattaa paremman työn puutteessa alkaa juosta kaiken liikkuvan perään. Lasten ohivilahtelevat nilkatkin voivat laukaista koiran paimennuskäyttäytymisen.

Lancashirenkarjakoiralla on yleensä taipumus vahtia reviiriään ilmoittamalla herkästi esim. vieraista hälytyshaukulla. Kerrostalossa vahtihaukku saattaa ärsyttää naapureita. Lancashirenkarjakoiraa täytyykin pennusta saakka sosiaalistaa, jottei siitä tulisi liiankin epäluuloinen.

Lancashirenkarjakoira on älykäs, joten se oppii nopeasti.

Lancashirenkarjakoira on luonteeltaan rohkea ja sosiaalinen.

Lancashirenkarjakoira on erittäin pitkäikäinen (noin 14-15 vuotta) ja suhteellisen terve rotu.

Lancashirenkarjakoiran kohdalla mainitaan usein erittäin kivulias sokeuteen johtava silmäsairaus nimeltä linssiluksaatio. Linjajalostuksen vuoksi linssiluksaatiota aiheuttava geeni löytyy melkein kaikilta heelereiltä. Sairaus puhkeaa yleensä vasta 3-6 vuoden iässä, joten usein koiraa on jo ehditty käyttää jalostukseen. Sairauteen on olemassa myös geenitesti, mutta sen tulos ei ole luotettava, koska moni geenitestillä sairausgeenistä vapaaksi todettu koira on kuitenkin sairastunut linssiluksaatioon. Koko maailmassa linssiluksaatiota sairastaa 346 lancashirenkarjakoiraa eli noin 11,5 % maailman 3000 heeleristä. Vaikka pennun vanhemmat olisi silmätarkastettu terveiksi, se ei tarkoita etteivätkö ne voisi sairastua myöhemmin ja periyttää sairauden pennuilleen, sillä linssi voi mennä sijoiltaan missä iässä vain. Heeleriä kannattaakin käyttää silmätarkastuksessa säännöllisin väliajoin, jotta alkava linssiluksaatio havaittaisiin mahdollisimman aikaisin esim. lasiaisvuotona tai linssin ripustimen degeneraationa.

 

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 23 %:lla (35 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 3 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0%:lla.

Kyynärniveldysplasia: 0 %:lla (22 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 13 %:lla (489 tutkittua).

 

Terveyskyselyn perusteella 9 %:lla kyselyyn vastanneista lancashirenkarjakoirista on ollut polven ristisiteen repeämisvamma, joka vaatii leikkaushoidon.

Terveyskyselyyn vastanneiden 95 koiran perusteella 42%:lla oli ollut reverse sneezing oireita eli koira ryystää ilmaa mistä kuuluu "röhkivä ääni". Kohtaus ei ole vaarallinen ja menee itsestään ohi.

Rotumääritelmän mukaan nartun ihannesäkäkorkeus on 25 cm ja uroksen 30 cm. Lancashirenkarjakoira painaa noin 5-10 kg. Lancashirenkarjakoira on kondrodystrofinen rotu eli jalkojen putkiluut ovat mutaation seurauksena lyhentyneet. Karvapeitteen ihannepituus on sama kuin hammasharjan harjasten pituus. Koira on aina väriltään musta punaruskein merkein tai maksa punaruskein merkein.

Lisätietoa rodusta

Jalostuksen tavoiteohjelma

Linssiluksaatio

Rotumääritelmä

 

Muita tutustumisen arvoisia rotuja

Toinen alunperin paimenkoiran ja terrierin risteytyksestä syntynyt rotu on pumi.

 

 

©2017 Koirarodut - suntuubi.com