Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hollanninpaimenkoira (dutch shepherd dog, hollandse herdershond)

Historia

Hollantilaiset halusivat 1800-luvulla kehittää oman monipuolisen työkoirarodun, joka paimentaisi, avustaisi karjan kuljetuksessa markkinoille, vartioisi kotia, vetäisi kärryjä ja avustaisi kaikissa maatilojen töissä. Näin syntyi hollanninpaimenkoira. 1900-luvun alussa paimenkoirien tarve väheni, ja hollanninpaimenkoiria alettiin kouluttaa mm. poliisikoiriksi.

2. maailmasota oli monelle rodulle pullonkaula, niin myös hollanninpaimenkoiralle, joka harvinastui ja geenipooli kävi valitettavan kapoiseksi.

Vanhoja kuvia: lyhytkarvainen 1912, lyhytkarvainen 1915, pitkäkarvainen 1930-luku, pitkäkarvainen 1950-luku, pitkäkarvainen 1950-luku.

 

Luonne ja ominaisuudet

Rodusta on olemassa kolme karvamuunnosta. Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira on karvapeitteeltään helppohoitoisin, myös pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira on helppohoitoinen ja karkeakarvainen hollanninpaimenkoira vaatii nyppimällä suoritettua trimmausta. Eri karvamuunnosten välillä on havaittu joitakin luonne-eroja. Pitkäkarvainen on seurakoiramaisin.  Karkeakarvainen on jääräpäisin. Lyhytkarvainen on terävin ja reaktioissaan nopein.

Hollanninpaimenkoira on väritykseltään kaunis kultabrindle tai hopeabrndle eli koiran pitää olla kauttaaltaan kuonosta häntään tasaisen juovikas.

 

Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira:

Kuvan lahjoittamisesta sivujeni käyttöön kiitos M.V. :lle

 

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (kuva)

 

Hollanninpaimenkoira on aktiivinen, älykäs ja oikein koulutettuna tottelevainen ja halukkaasti ohjaajansa kanssa työskentelevä harrastuskoira. Hollanninpaimenkoiran kanssa voi harrastaa mm. palveluskoiralajeja, mutta mikä tahansa työ saa ne innostumaan.

Myös rajavartiolaitos ja poliisi käyttävät hollanninpaimenkoiria työkoirina. Nopeana, ponnistusvoimaisena ja ketteränä rotu sopii myös agilityyn. Hollanninpaimenkoira ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi, vaan vaatii omistajakseen aktiivisen koiraharrastuksista kiinnostuneen ihmisen ja runsaasti liikuntaa. Pelkkänä seurakoirana aktiivisesta hollanninpaimenkoirasta tulee tekemisen puutteessa herkästi ongelmakoira.

 

 Hollanninpaimenkoira ei ole ns. helppo rotu kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi, eikä sitä suositella ensimmäiseksi koiraksi. Johtajuusongelmia tulee varmasti, mikäli omistajalta puuttuu luontainen auktoriteetti. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan Suomessakin on monia hollanninpaimenkoiria jouduttu lopettamaan koska "kokematon omistaja ei ole kyennyt hallitsemaan koiraa".

Hollanninpaimenkoirat ovat erittäin valppaita ja havaitsevat pienimmänkin rasahduksen. Hollanninpaimenkoira suhtautuu vieraisiin varautuneesti ja sillä on luontainen taipumus puolustaa reviiriään.  Omistajan pihan ja tavaroiden puolustusvietti saattaa joissakin koirissa kehittyä liian voimakkaaksi. Puolustustaipumuksia on kotikoirassa pyrittävä karsimaan. Rotu ei välttämättä ole paras valinta kerrostaloon. Ihanteellisinta olisi jos sillä olisi oma aidattu piha, jota sillä on lupa vahtia.

Hollanninpaimenkoirat eivät yleensä tule toimeen vieraiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Suuttuessaan hollanninpaimenkoira on varsin tulinen.

Hollanninpaimenkoirissa esiintyy myös liian teräviä ja hermorakenteeltaan puutteellisia koiria. 

 

 

Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 13 %:lla (68 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 1 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 0 %:lla (61 tutkittua)

 

 

Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 12 %:lla (268 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 3 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 1 %:lla (267 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0 %:lla (7 tutkittua).

 

 

Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira

Viralliset nivelten tutkimukset vuosina 2000-2012:

Lonkkavika: 33 %:lla (255 tutkittua)

Keskivaikeita D-lonkkavikoja 6 %:lla, erittäin huonoja E-lonkkavikoja 0 %:lla.

Kyynärniveldysplasia: 1 %:lla (239 tutkittua)

Polvilumpion sijoiltaanmeno: 0 %:lla (13 tutkittua).

 

 

Hollanninpaimenkoirien suurimmat terveysuhat ovat suppea geenipooli, terveysongelmien salailu (jolloin on riski että sairaita koiria päätyy jalostuskäyttöön ja kannaltaan pienessä rodussa sairaudet yleistyvät hetkessä!) ja eläinlääkäreiden potilastietojen mukaan 10,2% hollanninpamenkoirista vaivaavat selkäkivut (lähde). Noin piolella selkäkipujen syynä oli spondyloosi, joka on selkärangan etenevä rappeumasairaus. Ennen pennun ostoa kannattaa pyytää nähdä todistukset että pennun molempien vanhempien selät on kuvattu ja terveiksi todettu. Rodun kotimaassa Hollannissa terveysongelmien salailu on johtanut siihen että akuutti-immuuniallergia (AIHA) on päässyt leviämään kaikkiin pitkäkarvaisten hollanninpaimenkoirien kasvatuslinjoihin ja siihen on siellä kuollut useita koiria.

Koiranetin elinikätilastosta löytyy tiedot 132 hollanninpaimenkoiran eliniästä. Tämän tilaston perusteella rodun keskimääräinen elinikä on 7 vuotta 7 kuukautta. 

Rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 55-60 cm ja uroksen 57-62 cm. Narttu painaa noin 20-25 kg ja uros noin 25-30 kg.

Pennun hinta: 900-1100 euroa.

 

Lisätietoa rodusta

Jalostuksen tavoiteohjelma

Rotumääritelmä

Hollanninpaimenkoirille tehty terveyskartoitus

 Keskustelu spondyloosia sairastavista hollanninpaimenkoirista


©2017 Koirarodut - suntuubi.com